Valppaasti aikaa seuraava tarkkailija huomaa, miten tieteen maailman lattialankut narisevat ja tellingit huojuvat. Luonnontieteen maailmankuva kosmologiasta biologiaan, kognitiotieteestä fysiikkaan löytää jatkuvasti uusia tuntemattomia loukkuja, reikiä ja mystisiä valkoisia laikkuja. Perustukset liikahtelevat. Silti vahingoniloon ja ilkkumiseen ei ole aihetta. Valistuksen perillisenä syntynyt tieteen metodi ja juutalais-kristillisestä perinteestä nouseva tieteen etiikka on luottamuksen arvoinen tiedon kartuttamisen malli.
Puolikypsiä pohdintoja yhteiskunnasta, tiedon hapertuvista reunoista ja ajatusrakenteista
