Katsomuksellista ohjailua vastustavat vanhemmat ovat äkääntynet lapsien kohtaamista kulttuurielämyksistä, joissa haiskahtaa uskonnollinen sisältö. Samalla innolla ajetaan lisäaineetonta ravintoa, hiilivapaata energiaa, ekologista ympäristöä ja uskonnollisesti steriiliä kasvatuskulttuuria. Aiheesta kirjoitti hauskasti ja hyvin emeritusrovasti Miettinen: https://www.vartija-lehti.fi/kulttuuri-mita-se-on-ja-mita-ei/
Uncategorized
Identiteetti on suojelukohde
Yksi nykykeskustelun ja media-skenen uutuustermi on identiteettipolitiikka. Haluan sekä kritisoida että kannattaa tätä. Syyni jakautuneeseen asenteeseen ovat yltynyt puhe sukupuolidysforiasta, suvaitsevien ja konservatiivisten leirien eripura koskien seksuaalisuutta ja ennen kaikkea huoli lasten ja nuorten eheän elämän turvasta. Tosi hankalia, mystisiä ja tuskallisia ovat nuo gender-kipuilut. Olen yhtä ymmällä kuin useimmat. Muutama vuosi sitten alkoi kasvatusoppeihin tulla ohjeistus, jonka mukaan pikkulasten kasvatuksessa tulee välttää tyttö- tai poikaidentiteettiin viittaavia käytäntöjä, puheita, esineitä ja jopa värejä. Sukupuolineutraalius siis jo vaippaiästä alkaen.
Paskaduunit, Viljami ja rahaparonit
Tulevien vuosien vaalien tärkeä teema on: Mitä hyvinvointivaltio tarkoittaa? 
Poliittiset suuntaukset ovat taivuttaneet termiä ideologiansa tarkoituksiin. Avainkysymys on tämä. Tarkoittaako hyvinvointivaltio sitä, että valtion tehtävä on luoda kansalaisille hyvinvointi? Vai onko niin, että kansalainen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja tästä yhteisestä ponnistuksesta syntyy hyvinvoiva valtio? Näin voitanee kärjistää äärimmäiset painotukset yksilön ja yhteiskunnan rooleista.
Pohjoismainen malli, jota kadehditaan ympäri maailman, tarkoittaa yhdistelmää, jossa yhteiskunnan ja yksilön vastuita tasapainotetaan niin, että yhteiskunta veroa keräämällä, tulojen tasauksella ja hyvinvoinnin ja koulutuksen järjestelmiä ylläpitämällä luo perusturvaa ja yksilön mahdollisuuksia kohentaa omaa hyvinvointiaan.