Kristinuskon maailmanlaajuinen yhteisö on tunnetusti jakautunut tuhansiin kirkkokuntiin, suuntauksiin, lahkoihin ja ryhmittymiin. Koot vaihtelevat pienehköistä soluista miljoonien jäsenten näennäisesti yhtenäisiin kirkkokuntiin. Tunnustukselliset kirkkokunnat yleensä jakautuvat edelleen kovin eri näköisiin porukoihin. Jaon alkupisteenä on ollut usein ihanteellinen julistus-, herätys-, tuomio-, tms revival-kampanja, intomielinen julistaja, herättäjä, lahkojohtaja. Usein myös muutaman toisiaan fanittavan samanmielisen partio. Joskus aloituksena on kepeän oloinen puoliviihteellinen ihmisten yhteyden kaipuuseen perustuva harrastus/elämyspiiri, jossa teologinen sisältö on ohut ja pehmytsärmäinen.
Kuparinen, Lindstedt, Harakka ja Sipilä
Pääministeri Juha Sipilän saama kohtelu mediassa mellastavien älykköjen ja kellokkaiden taholta on ollut epäreilua ja tyylitöntä. Tämä kirjoitus on puolue-kytkösten ulkopuolelta tuleva kansalaisen tukipuheenvuoro. En puolustele Sipilän reaktiota Yle:n suuntaan vaan moitin kriitikkojen moraalia. Vaikka Sipilän kimpaantuminen häntä koskevaan asenteelliseen tiedottamiseen oli ymmärrettävää, toimintatapa oli hätiköity ja vahinkoa syntyi. Sen sijaan moitin pääministerin henkilöön menevää outoa repostelua, jossa on henkilövainon ja vihapuheen tunnusmerkkejä.
Kirkko ja parisuhde
Parisuhdesäädöksiä koskeva keskustelu kaipaa uutta tarkastelukulmaa. Yhteen liittynyt, keskinäiseen vastuuseen ja yhteistalouteen sitoutunut pariskunta on järjestyneen yhteiskunnan perusta. Rekisteröity parisuhde on luonteva käsite, jonka sisään mahtuu myös samaa sukupuolta olevien parisuhde ja avoliiton nimellä tunnettu yhteiselämän muoto. Jäljellä on tunne- ja kulttuuri-ristiriitoja synnyttävä kiista avio-etuliitteestä. Avioliitto miehen ja naisen laillistetun parisuhteen nimenä nousee tunnetusti historian syvyyksistä. Vanhaan instituutioon liittyneet konformistiset paineet ovat ymmärrettäviä.
Halkeaako kirkko?
Kirkon työmaa on 500 vuoden merkkipaalun kohdalla sekaisin. Äkäilevät ryhmittymät moittivat, halveksivat, haastavat ja rakentavat juopaa suhteessa äitikirkkoon. Kirkon halkeamista jarruttaa lähinnä se, että kriitikkoryhmät nuuskivat myös toisiaan epäluuloisesti. Pahennuksen aiheita ovat raamattunäkemys, naispappeus ja suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Toivoisin juhlavuodeksi kokonaan toisenlaista tunnelmaa, luterilaisen kirkon arvojen ja vahvuuksien kunnioitusta. On huoli isänmaata ja Eurooppaa kannattelevan henkisen perustan terveydestä. Tarvitaan syvää pohdintaa ja myös kirkon uudistumista.
Paskaduunit, Viljami ja rahaparonit
Tulevien vuosien vaalien tärkeä teema on: Mitä hyvinvointivaltio tarkoittaa? Poliittiset suuntaukset ovat taivuttaneet termiä ideologiansa tarkoituksiin. Avainkysymys on tämä. Tarkoittaako hyvinvointivaltio sitä, että valtion tehtävä on luoda kansalaisille hyvinvointi? Vai onko niin, että kansalainen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja tästä yhteisestä ponnistuksesta syntyy hyvinvoiva valtio? Näin voitanee kärjistää äärimmäiset painotukset yksilön ja yhteiskunnan rooleista.
Pohjoismainen malli, jota kadehditaan ympäri maailman, tarkoittaa yhdistelmää, jossa yhteiskunnan ja yksilön vastuita tasapainotetaan niin, että yhteiskunta veroa keräämällä, tulojen tasauksella ja hyvinvoinnin ja koulutuksen järjestelmiä ylläpitämällä luo perusturvaa ja yksilön mahdollisuuksia kohentaa omaa hyvinvointiaan.
Aabrahamin lapset ja uskontojen dialogi
Uskonto on jälleen osa yhteiskuntien ja politiikan draamaa. Arabikeväästä alkanut kaaos, islamistinen radikalismi ja Euroopassa pakolaiskriisi nostavat esiin kysymyksen: Onko näky kulttuurien törmäyksestä toteutumassa vai onko Huntingtonin dystopia vältettävissä? Voisiko maailmanuskontojen välille syntyä dialogi, jossa eri traditioiden maltilliset globaalin ihmisyyden kannattajat löytävät toisensa ja liittoutuvat uskontorauhan puolustajiksi?
Huonojen uutisten keskellä näkyy toivon pilkahduksia yllättävästä suunnasta.
Homoparisuhde ja kasvatuksen professorin vinot todistelut
Professori Tapio Puolimatka julkaisi 1.5.2016 blogikirjoituksen ”Sukupuolineutraali ideologia murtaa ihmisoikeusjärjestelmän”. http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/sukupuolineutraali-ideologia-murtaa-ihmisoikeusjarjestelman/
Kirjoitus sisältää asenteellisia ja kyseenalaisia väitteitä ja käsitteellistä epäselvyyttä, joka haastaa kommentoimaan ja monin kohdin vastakirjoitukseen. Puolimatkan muita esiintymisiä tuntien arvelen, että kyseessä on raamattufundamentalismia ohjenuorana pitävä intellektuelli, joka pystyy akateemisen argumentaation rutiinilla saamaan julistuksen kuulostamaan rationaaliselta tarkastelulta. Kirjoituksen maalina on selvästi samaa sukupuolta olevien parisuhde ja kirjoituksen ajankohtaisuus liittyy kirkon ja eduskunnan keskusteluun aiheesta.
Onko materialismin aika ohi?
Teksti on lainaus kirjastani Enkelitikkaat (Yliopistopaino 2003).
Ihmisen filosofisista ongelmista kaikkein perimmäisimpiä on kysymys elämästä ja tajunnasta. Näiden käsitteiden määrittely‑yritykset ja niiden ympärillä tapahtuva pohdinta ovat lumonneet ihmisen mielen lentoa vuosisatojen ajan. Tieteen voitokas tunkeutuminen maailman salaisuuksien sisään availee verhoa myös tämän salaisuuden edestä. Molekyylibiologian ja biokemian edistys tuntuu purkavan elämäksi kutsutun prosessin salaisuudet kerros kerrokselta. Tietokoneiden ja ns. keinoälyn kehitys tarjoaa hämmästyttävän tarkkoja vertailukohtia tajunnallisten tapahtumien kuvailuun. Onko ihminen lähestymässä näiden perimmäisten kysymysten ratkaisuja?
Islamin reformaatio?
Olen kasvanut kristinuskon perinteessä mutta saanut kansainvälisten yhteyksien kautta tutustua läheisesti kunnioitettuihin sydämellisiin ystäviin islamin piirissä. Islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden perinteessä tunnetaan Aabrahamin tarina, kertomus Jumalan kunnioituksesta ja vanhurskaudesta. Aabrahamia on kutsuttu monoteistisen uskonnon kanta-isäksi. Aabrahamin lasten veljeyden ja sisaruuden hengessä rohkenen kirjoittaa avoimen kriittisen puheenvuoron islamin yhteisön auktoriteeteille ja opettajille. Olen kirjoittanut vastaavia kriittisiä analyysejä myös kristiuskon hengellisen kodin asioista ja tavoittelen reiluutta ja tasapuolisuutta.
Mikä riittää, paljonko on liikaa?
Verojulkistusten aikoihin puhutaan tulojen jakautumisesta ja tuloeroista. Suututtaa ja huvittaa tapa, jolla poliitikot, virkamiehet ja media puhuvat kuin ”tuloerot” olisi selvä ja hyvin määritelty käsite, joka voidaan ilmaista sopivana mittalukuna ja josta voidaan lausua väittämiä kuten ”tuloerot ovat kasvaneet” tai ”tuloerot ovat tasoittuneet” jne. Tulisi tarkastella koko kansakunnan tulojen jakautumista.
Taloustieteen parissa tuloerojen kehitystä on tutkittu huolella. Suomessa on tehty paneutuvaa työtä tuloeroja, verotusta ja niiden kehitystä koskevan tutkimuksen parissa. Mutta jopa perusteellisesti analysoitu tosiasiatieto jää kansalaisen tajunnassa hämäräksi. Tarvitaan helposti tajuttavaa visualisointia. Sellainen olisi kaikkien yksityistalouksien käytettävissä olevien tulojen taulukko ja siitä johdettu grafiikka. Tämä puheenvuoro perustuu verotuksesta julkistettuun osittaiseen tietoon.