Tämä on tositapaus eräästä Etelä-Suomen vauraasta kunnasta. Nuorella perheella oli koulunsa aloittanut lapsi. Heille syntyi vauva, joka pian joutui sairaalaan syöpähoitoihin. Perhe joutui kuljettamaan vauvaa toistuvasti sairaalaan ja käymään hänen luonaan päivittäin. Toiselle lapselle jouduttiin järjestämään kuljetus kouluun. Kunnallinen koulukyyti olisi ollut taivaan lahja. Kyseisen kunnan sääntöjen mukaan koulukyytiin ovat oikeutettuja perheet joiden koulumatka on yli 5km. Perhe sai kielteisen päätöksen, koska koulumatka oli noin 100 metriä liian lyhyt.
Tämä on esimerkki byrokraatin kallosta, joka on ilmeisesti pari senttiä liian paksu. Vakavammin puhuen tapaus on esimerkki siitä, mitä seuraa kun hallinnossa määritellään kynnysarvoja, joissa jokin etuus lakkaa vaikuttamasta yhtäkkiä. Näin käy jos jokin tariffi tai oikeus on määritelty epäjatkuvana porras-funktiona.
Tällaisia esimerkkejä löytyy mm sosiaalitukien tulorajoista, verotuksesta, EU-tukien säännöistä. Oikeudenmukaisempaa olisi soveltaa laskutapoja, jotka perustuvat jatkuviin funktioihin – sellaisiin, joissa kyseisen etuuden arvo kasvaa tai vähenee portaattomasti ilman äkkinäisiä hyppäyksiä.
Porrasfunktioiden ja kynnysarvojen tausta on ymmärrettävä. Ne helpottavatkäsin laskemista. Jos laskennassa tarvittavat eri kertoimet ovat vaikka 5, 10, 20 sen sijaan, että kertoimena voisi olla myös 0.32, 6.20, 10.85 niin ymmärrämme asian laskinta naputtavan virkailijan kannalta . Muinoin, eli noin 30 vuotta siten, viranomaisen toimistoissa laskelmat tehtiin vielä usein käsikäyttöisillä laskukoneilla, ja siten portaittaisen funktion ja yksinkertaisen taulukon edut olivat ilmeiset. Nykyisin kaikki laskenta tapahtuu tietokoneella, joiden toimintaa desimaaliluvut eivät hidasta. Nykyaikana tulisi useimmissa kansalaisten etuisuuksiin liittyvissä tariffeissa siirtyä jatkuvien funktioiden aikaan. Kynnysarvojen sijaan tariffit voisivat olla niinsanottuja paloittain lineaarisia jatkuvia käyriä. Nämä ovat visuaalisesti selkeitä ja kansalaisten helposti ymmärrettäviä. Tarvitaan vain funktion a + bx idean tajuaminen.
Juice sanoi kohdalleen ”virkavaltaa ei voi opettaa, vain viedä saunan taakse ja ….”. Silti rohkenen ehdottaa. Nykyisin hallinto voisi helposti muotoilla kriteerejä niin, että tökeröt epäjatkuvuudet väistetään. Koulukyytien tapauksessa voisi toimia sääntö, jossa koulumatkoihin 3000m-5000m sovellettava tuki on osittainen, kasvaen lineaarisesti 0-100% jolloin yli 5km koulumatkan kunta korvaisi nykyiseen tapaan.
Vastaavaa ramp-funktion ideaa voisi soveltaa monissa yhteyksissä. Terveydenhuollon kuntayhtymissä tunnetaan ongelma, jossa pienessä kunnassa yksittäisen erikoishoitoa vaativan potilaan hoitomenot voivat olla niin suuret, että kuntatalous ei sitä kestä. Niinpä on säädetty kriisiraja, voisi olla esimerkiksi 100 000 euroa. Jos yksittäisen potilaan hoito ylittää vuodessa tämän summan, se menee korvattavaksi yhtymän yhteisestä kukkarosta. Ymmärrettävä puskuri tasaa yksittäisen kunnan kustannuspiikkejä. Tämä kriteeri on niinikään epäjatkuva porras. Ramp-funktio voisi olla ratkaisu.
Erilaiset tariffit on ymmärrettävin alue, jossa jatkuvien funktioiden käyttöönotto on teknisesti helppoa ja kansalaisten kannalta läpinäkyvää ja oikeudenmukaisuuden tuntoa herättävää. Toki yhteiskunnassa on mm oikeuden käytössä tilanteita, joissa esiintyy vastaavia epäoikeudenmukaiselta tuntuvia äkkinäisiä kynnyksiä ja hyppäyskohtia. Esimerkkinä voisi olla uudistus, jossa harkitaan käräjäoikeuden päätöksien valitusmahdollisuuden rajaamista niin, että 8kk lyhyemmistä (vankeus)tuomioista ei voisi hakea muutosta. Jos siis tuomio olisi 7,5 kk , tähän ei voisi hakea muutosta hovista. Tässä tapauksessa äkkikatkaisua tarkoittavan epäreilulta tuntuvan säännöksen korvaaminen oikeudenmukaisemmalla joustavalla periaatteella on hankalampi kysymys.
Portaattomasti muuttuva ajatustapa tarvittisiin myös mm sosiaaliturvan ja tukien tarkasteluun. Olen vakuuttunut sopivan perustulo-mallin tarpeellisuudesta ja sosiaalituen ja osaamiseen perustuvan ansainnan portaattomasta yhdistämisestä. Luovia ratkaisuja kaivattaisiin.