Homoseksuaalisuutta koskevan kuohunnan yhteydessä on unohdettu moraalinen näkökanta, joka liittyy tutkimustiedon epävarmuuteen. Puolustan ihmisen oikeutta sukupuoliseen mielihyvään ja homoseksuaalisen ihmisen oikeutta identiteettiinsä. Pidän vastenmielisenä uskonnollisista perusteluista johdettua vaatimusta kieltää oikeus seksuaaliseen nautintoon. Eheytymiskampanjan ytimessä on raamattufundamentalismin mustasta sammiosta nouseva tuomion ja suvaitsemattomuuden henki. Tähän teemaan sisältyy kuitenkin eräs juonne, jota ei ole riittävästi huomioitu.
Ihmisen kypsyminen seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteetin määräytyminen on prosessi, jossa tekijöinä ovat kaiketi geneettiset syyt, lapsuuden ja esipuberteetin kokemukset, sikiökehityksen vaiheet jne. Tiede ei ole pystynyt selvittämään, miten yksilö päätyy seksuaaliseen lokeroonsa. Lienee selvää, että usean lapsen ja nuoren elämässä on epämääräisyyden, hämmennyksen ja haparoivan etsinnän piirteitä. Tästä todistuksena on mm juuri bi-identiteetti ja sen erilaiset variaatiot.
Tärkeä yhteiskunnallinen ja eettinen kysymys on, miten suhtaudutaan tähän ambivalenssiin, nuorten ja lasten herkkään ikävaiheeseen ja seksuaalisen minän etsintään. Voidaanko heteroseksuaalisuus katsoa yhteiskunnallisesti suotavaksi ja etusijaiseksi niin, että tuetaan – jos se on mahdollista – labiilissa vaiheessa huojuvan mielen kallistumista heteronormaalin identiteetin suuntaan? Peruuttamattomasti homoseksuaaliseen identiteettiin päätyneen nuoren tulee voida aikuisuuden kynnyksen jälkeen turvallisesti ja täysin oikeuksin elää sitä seksuaalista roolia, jonka tuntee oikeaksi. Tämä tarkoittaisi, että heteroseksuaalisuus katsotaan sosiaaliseksi konventioksi, jolla on vuosituhantiset biologiset ja luonnonoikeudelliset perusteet, mutta samalla torjuttaisiin määrätietoisesti uskonnollisen ahdasmielisyyden ja syntiretoriikan oikeutus, tuomittaisiin syrjintä tunnustaen tämä anomalia osaksi normaalia ihmisyyttä.
Yhteiskunnan tulisi suojella ja käytösnormien avulla sanktioimalla tukea sitä, että nuoret voivat riittävän pitkään kypsytellä tunteitaan ja pohtia mikä minusta tulee. Sen sijaan, että nuori sekoilee bi-kokeiluissa ja sitten koettaa painostuksen alla etsiä vastausta eheyskampanjasta, tulisi kulttuurissa tukea pitkälle aikuisuuteen jatkuvaa odottelua tienhaarassa, kunnes nuori on sisällään selvillä, kumpaan haaraan oma biososiaalinen kohtalo vie.
Homoseksuaalisuus on luonnonilmiö, osa luonnon mystiikkaa ja loputtomien oikkujen kudosta. Heille, jotka jäsentävät maailman Jumalan luomukseksi, tämä tulisi näyttäytyä saman luomistyön hedelmiksi, josta syntyy vasenkätisyys, värisokeus tai syntymäkuurous. Ihmisyhteisö voi omaksua elämänjärjestykseen kulttuurisia käytäntöjä, joista muodostuu lain omaisia niiden käytännöllisen painoarvon vuoksi. Näitä ovat oikean puoleinen liikenne, insestisäännöt, miesten ja naisten erilliset WC:t ja pukeutumiskoodit. Heteroseksuaalisuus voidaan katsoa yhteiskunnan tukea ja suojelua nauttivaksi vahvaksi konventioksi mutta tunnustaa kypsän aikuisen autonomia ja torjua uskonnon varjolla tapahtuva seksuaalinen syrjintä. Tämä ohjaavana normina toimiva malli on ollut vuosituhansia olemassa, mutta uskonnoissa se on vääristäen tulkittu Jumalan säätämykseksi, sallien näin julmuutta ja syrjintää. Kasvaneen tiedon ja humaanin sivistyksen mukana ymmärrys voidaan ja tulee muuttaa.
Nykymenoa tulisi arvostella liiasta seksualisoitumisesta. Julkisen tilan, median ja kulttuurin näyttämöt pursuvat vulgaaria, irstauden ja hillittömyyden kuvastoa. Homokulttuurin piirissä vaikuttaa ilmiö, jossa ikään kuin homovastaisuuden, ahdasmielisyyden ja ennakkoluulojen vastaiskuksi nostatetaan vulgaarienergiaa tihkuva gay pride – asenne, joka on jo edennyt gay arrogance tasolle. Hienovaraisempi peitetty matalan profiilin seksuaalikulttuuri ei olisi pahitteeksi niin hetero- kuin homo-seksuaalisuuden leireissä. Lapsuuden ja nuoruuden herkän kasvuvaiheen kaikinpuolinen rauhoittaminen ei olisi huono asia. Mikäli on epäiltävissä, että homoseksuaalisuutta mainostava ja malleja esillä pitävä kulttuuri voi houkutella epävarmoja nuoria bi-fantasioihin, kokeiluihin ja kenties kallistumaan homoidentiteetin suuntaan, tällainen homomyönteisyys tulisi olla paheksuttavaa ja jopa sanktioitua.
Seksuaalisen normaaliuden tukeminen tulisi olla yhteiskunnan suojeluksessa ja kulttuurin kuvastossa esillä niin korrektilla tavalla, että homoseksuaalisuutta koskeva syrjintä on samalla pois suljettu. Heteronormaali suuntaus tulisi edelleen olla toivottu ja suositeltava samassa mielessä kuin rakentamisessa toivotaan suorassa olevia lattioita ja seiniä vinojen asemesta. Kuitenkin poikkeavuus normista kuluu biologiaan ja homoseksuaaliseen identiteettiin peruuttamattomasti päätynyt on kaiken ihmisyyden täysivaltainen kantaja. Uskonnollinen fundamentalismi on tehnyt likaisen palveluksen ihmiskunnalle luomalla pirullisen myytin ns Raamatullisesta totuudesta, jossa primitiivinen erilaisuuden syrjintä, myös historian hämärissä tapahtunut ja vanhoihin kirjoituksiin taltioitu, oikeuttaa julmuutta ja torjuntaa Jumalan nimissä